Toimittaja Mika Ruoholan tekemä henkilökuva Sanna Marinista

Sanna Mirella Marin on suomalainen poliitikko, joka on syntynyt 16. Marraskuuta 1985. 

Sanna Marin on toiminut suomen pääministerinä 10. Joulukuuta 2019 lähtien. 

Sanna Marin kuuluu SDP puolueeseen. Marin koulutukseltaan on hallintotieteiden maisteri. 

Sanna Marinin puoliso on Markus Räikkönen ja heillä on kaksivuotias tytär, Emma Amalia Marin, joka syntyi 28. Tammikuuta 2018. 

Marin oli sosiaalidemokraattien ensimmäinen varapuheenjohtaja vuosina 2017-2019. 

Marin valittiin eduskuntaan Pirkanmaan vaalipiiristä ensimmäisen kerran vuoden 2015 vaaleissa. 

Sanna Marin on toiminut ympäristövaliokunnan jäsenenä 2018−2019 ja varajäsenenä 2015−2017. 

Marin on myös ollut Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja 2013−2017. 

Marin on muuta puoluejohtoa vasemmistolaisempi. 

Sanna Marin arvoja ovat vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus. 

Sanna Marinin mielestä että politiikan tehtävänä on purkaa ja muuttaa eriarvoistavia ja syrjiviä rakenteita. 

Marin on profiloitunut erityisesti ympäristöasioissa. 

Sanna Marinin mukaan pitää huolehtia maan- ja ympäristön hyvinvoinnista.

vähähiiliseen yhteiskuntaan siirtymiseksi, ja ohjata kulutusta ja liikkumista kestävämpään suuntaan. 

Minun mielestäni Sanna Marin on hyvä ilmaston puheissa koska se on osa niistä ihmisestä jota se on ilmaisu asiansa kansalaiselle suomen pääministerinä. Kiitos 

-terveisin toimittaja Ruohola Mika

Fredriks recension från spårvagnsmuseéum

Spårvangs muset var i Tölö.  Som intrede fick vi varsin analog biljet. Så det var lyckat. Själva musét var litet. Där var några olika modeller av vagnar. Några av vagnarna kunde man provsitta. Vi provsatt i några vagnar. Som bevis togs det bild på oss. Sedan blev vi och tittade på video en stund. Videon hanlade om spårvagns historia.  Dock behöver jag besöka musét på nytt, om inget nytt har tillkommit. 

                                                   

Ihmisen, luonnon ja eläinten yhteiseloa - Jasminin ajatuksia Kiasman näyttelyistä syyskuussa

Olimme tänään Kiasmassa työkavereiden kanssa. Kävimme katsomassa Hrafnhildur Arnardóttir eli Shoplifterin näyttelyn Nervescape VIII sekä Yhteiseloa -nimisen kokoelmanäyttelyn.

Nerverscape VIII oli mielestäni hieno, koska se oli värikäs ja energinen. Karvainen värikäs teos oli piristävä syksyn keskellä ja toi mielelle valoa, nyt kun päivät lyhenevät ja illat pimenevät. Näyttely on ollut paljon esillä sosiaalisessa mediassa ja vilissyt useaissa Instagram-kuvissa. Otin itsekin selfien teoksen kanssa.

Erityisesti mieleeni jäi kuitenkin Yhteiseloa-kokoelmanäyttely, koska siinä luotiin vuorovaikutusta ja kanssakäymistä myös eläinten kanssa. 

On mielestäni kiehtovaa olla kontaktissa ja kommunikaatiossa eläimiin - eläinten eleillä ja reaktioilla viestiminen ja ihmisen kyky lukea eläinten eleitä on mielestäni mielenkiintoista. 

Yhteiseloa-kokoelmanäyttelyssä oli video, jossa nainen hieroi hevosta. Minulle tuli videosta turvallinen olo, sillä nainen loi videossa turvaa ja hyvän ympäristön hevoselle. 

Eläimetkin tarvitsevat fysioterapiaa ja hierontaa, kuten me ihmisetkin, ja minusta on mielenkiintoista ja kiehtovaa miten eläimet eivät osaa ilmaista näitä tarpeitaan sanoin, vaan ihmisen tulee päätellä eläimen elekielestä mitä hoitoa se tarvitsee. 

Videosta näki, kuinka hevonen rentoutui naisen kosketuksesta: hevosen lihakset värähtelivät paksun nahkan alla ja sen silmät menivät puoliksi kiinni. Oli koskettavaa nähdä, kuinka nainen käsillään vaikutti hevoseen ja miten hevonen vaikutti naiseen. 

Kokoelmanäyttelyssä oli myös lyhyt taide-elokuva, josta pidin myös kovasti. Elokuvassa kaksi ballerinaa tanssivat vuoroin valkoisissa tutuissa, vuoroin saamenpuvuissa. Näin elokuvan siten, että ballerinat halusivat seikkailla, nähdä maailmaa ja erilaisia kulttuureja. Luonto oli elokuvassa suuressa roolissa. 

Ajattelen, että olemme todella onnekkaita kun meillä on täällä Suomessa rikas, puhdas luonto. Ympäristömme on todella moninainen ja moneksi muotoutuva. Minulle itselleni luonto merkkaa rauhoittumista.

Katutaidepaja: Suvilahden graffitit

Tänään alkoi Mediapajan katutaiteen pienryhmä. Ensimmäisen retkemme päämääränä oli Suvilahden graffitit, mutta matkalla Suvilahteen näimme katutaidetta jo esimerkiksi sähkökaapeissa sekä rakennustyömaiden vaneeriseinissä.

Katutaide on julkisessa tilassa esiintyvää kuvataidetta. Katutaidetta saatetaan tehdä laittomasti, jolloin julkisia tiloja töhritään ilman lupaa. Näimme matkallamme erään rakennuksen piipussa graffitin, joka oli tehty laittomasti. Joku oli kiivennyt talon katolle spreijaamaan.

Katutaidetta sähkökaapissa. Kuvassa Otto ja Jenni.

Katutaide herättää voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan: jotkut näkevät sen turhana töhrimisenä ja jotkut kokevat, että se piristää katukuvaa ja tuo väriä harmauden keskelle. Meitä katutaide piristi.

Tutkimme teosten värejä, kirjaimia ja kontrastia. Katutaide on perinteistä taidetta vapaampaa, siinä ei tarvitse aina olla varsinaista aihetta. Huomasimme, että toisinaan graffiteiden kirjaimia on vaikeaa tulkita. Joistain teoksista ei ymmärrä, mitä niissä lukee.

Etsimme graffiteista värein tai muotojen puolesta puhuttelevia kohtia, jotka kehystimme pahvisin kehyksin ja otimme kuvan. Oli mielenkiintoista tarkastella maalausten yksityiskohtia.


Ensi viikolla katutaidetutkimuksemme jatkukoon!

Kimmon sähkölaatikoiden bongaus

Sähkökaappejen metsästys

Ensimäinen maalaus minkä minä löysin. Kohde sijaitsee Rullalaakerinkujalla. Maalauksesta tulee mieleen kuolema, joka ei ole kiva. 

Toinen maalaus minkä bongasimme oli juna maalaus. Tämä sijaitsee Aleksis kiven kadulla. Maalaus Rautatien aseman juant mieleen. Se oli kiva. 

Kolmas maalaus, jonka löysimme. Tämä sijaitsee Savonkadulla. Maalaus oli mukavan rauhaullinen. Ensikerralla pitää varoa pyöräilijöitä, niitä tupsahti aika paljon puskista. Maalaus on kiva sen takia, koska sieltä löytyy iso talo, kivi, kiviaita ja kaunis maisema. 

Neljäs sähkökaappi, joka löydettiin. Maalaus sijaitsee Karjalankadulla, ja on pelottava. Maalauksessa on pelottavat silmät kuumailmapallossa. En todellakaan tykännyt. 

Viimeinen maalaus, jossa käytiin. Tämä sijaitsee Porvoonkadulla, Luovillan vierestä. Tämä on mielenkiintoinen kuva, sillä maalauksessa esiintyymonia erilaisia tunteita. Surua iloa ja tylsistyneisyyttä. Se on kivan moderni. 

Kimmon kairvari patsas bongailut

22.8.2019

Kimmon Patsas bongailu

Kaivopuisto Rauhanpatsas. Olimme Kaivopuiston rannalla tänään katsomassa Rauhanpatsasta. Tulimme sinne 3:sen ratikalla ja matka sujui hyvin. Oli todella hyvä sää ja aurinko paistoi. Oli kaunista katsoa, kuinka meri kimmelsi auringon hohtamasta valosta. Jatkoimme sitten matkaa eteenpäin seuraavalle patsaalle. 

Tässä löysimme toisen patsaan, joka oli varren matkalla. Vähän piiloisemmassa paikassa. Patsas oli mielenkiintoinen. 

Vika patsas, jossa kävimme. Karhu oli pyydystämässä kalaa. 

Oltiin eilen katsomassa Risto Rytiä ja Tyttö ja kettu patsaita. Mukana olivat Otto, Jassoo, Kimmo, Kari ja reipas mieli.
Ensin suunnattiin Oopperan tienoille katsomaan hauskaa teosta tytöstä ja ketusta...
Vaikutti siltä, että tytön sokeripala voisi millä hetkellä hyvänsä pudota ja joku kolmesta sen saa!

Castrenin patsasta etsiessämme törmäsimme Risto Rytin muistomerkkiin, joka hämmensi massiivisella otteellaan!
Jotenkin Otto saavutti vallitsevan ilmapiirin ja tunnelman erinomaisesti!

Sitten vain ratikkaan nro 8 ja kahvitarjoilua kohti Kallioon!
Kismittämään jäi se Castrenin patsaan piilottaminen. Piilotettuhan se oli, koska muuten me ois löydetty se... Vielä se löytyy!

inkan ja kimmo patsas retki

tänään kävimme tokoin ranta  Minna sillanpää mukana oli inka Kimmo ja Kari Tapio joka lauloi meille myrskyn jälkeen upea sää meille suosi lämpimät säät jatkuu yhä tänään ainakin 25 astetta huomenna perjantaina 30 astetta muistakaa hattu tai huivi ja vesipullo. ettei tuli paha olo auringon pistos




minna sillanpää on naisliiton asialla ja sosiaalidemokratia puheenjohtaja patsas on tokoin rannassa kannattaa mennä katsomaan upea  patsas kokonaisuudessa josta löysimme miesten kalsarit ne ole ainakaan kari Tapion eikä myös jimin koska se ei omista noita värikkäitä kalsareita. kuvassa inka ja Kimmo ja nyrkeijä muistuttaa  kari tapiota ja Jimiä tapellee kuka voittaa NYRKIJÄ  mestaruuden      

inkan ja Kimmon luontoretki

Kävimme tänään ulkoilemassa mukana Kimmo inka ja kari. tapasimme ruskean pörröisen otuksen sen nimi oli otso joka onki tassulla. joka selvisi että se olikin patsas. Päätimme selvittää kuka oli patsaan tehnyt. Kävelimme tänään kaunis kevät sää tänään.  Karhupuisto on saanut nimensä siellä sijaitsevan kuvanveistäjän Jussi Mäntysen veistoksen mesikämmen Muuhaispesällä  mukaan muiston Pohjoiskulmassa oleva veistos kuvaa suomen kansalliseläintä karhua. Veistoksessa karhu on niskassa  köyryssä Polkemassa Muurahaispesää Punagraniittinen teos paljastettiin vuonna 1931.        

ILMATAR JA SOTKA!

Kävimme tänään katsomassa kyseistä patsasta. Erittäin hieno! Sijainti oli loistava Sibelius-monumentin vieressä. Mikä yllätti hieman. Paikalle pääsee vaivattomasti esim. Kasiratikalla, ja pienellä puistokävelyllä.

Patsas on lahjoitettu Helsingille 1930. Leo ja Regina Wainsteinin säätiö toimi lahjoittajana. Ainoa mikä puuttui oli jäätelö.... 

                                                            

Hieno patsaslöytö Töölössä!

PATSASKATSELMUS 4.4.2019

Teimme retken Jätkäsaareen patsaita katsomaan! Löysimme perille ratikalla ja jalkaisin. Meitä odotti aika yllättävä patsas, joka oli pissapoika. Pissaustoiminta ei ollut päällä, mutta se ei haitannut. Naapuritalon katolle nousimme Verkkokaupan hissillä. 7 kerros sisälsi kattotasanteen , jolla oli näköalapaikka ja Mig-hävittäjä. Myös eväspaikkoja oli ylhäällä pari kappaletta.

Näköala aukesi mm. merelle, Helsingin kaupunkiin ja Jätkäsaaren rakennustyömaille.

Paluumatka käveltiin ratikkapysäkille, josta seiskalla ajelimme Brahen kentän pysäkille ja sitä kautta töihin, sopivasti syömään.

tanyan ja kimmon patsaskatselmus team

Lähdimme ratikalla nro 9 klo 9.30 aivan toimipisteen vastapäätä olevalta pysäkiltä. Tosin ratikkakuski oli nukkunut pommiin, jonka vuoksi odottelimme hieman aikaa kyytiin pääsyä.
Ajettiin Rautatieasemalle, poistuttiin pysäkille ja käveltiin Rautatietorille, Kansallisteatterin eteen katsomaan Aleksis Kiven patsasta.
Patsas oli varsin vaikuttavan komea tekele, taiteilija Aaltosen tekemä, muuten.
Otettiin useita erilaisia valokuvia patsaasta. Tanja poseerasi ensin patsaan edessä ja sitten kuvassa esiintyivät Kimmo ja Tanja molemmat.

Taustalla näkyy Kansallisteatteri.
Siellä on esitetty ja esitetään Aleksis Kiven näytelmiä, kuten Seitsemän veljestä.

















Kierrettiin Rautatientori ympäri ja suunnistettiin ratikalle 7 tai 9.
Lopulta päästiin seiskan kyytiin ja köröteltiin takaisin lähtöpisteeseen, valmistautumaan ruokailuun.
Tanjalla oli jo kova nälkä, ja maha kurni Kimmollakin huomattavasti.

Tanyan ja Kimmon patsas katselmus part. 2

Tanyan ja Kimmon patsas katselmus pt.2

Lähdimme kohti Hietaniemeä 1.3. 2019 torstaina bongaamaan legendaarisen Sibelius Monumentin. Matka alkoi ratikalla joka lähti Helsingin urheilutalon edestä kohti Hietsua päin. Ratikasta jäimme pois jo oopperan kohdalla, koska Kimmon avustaja oli ymmärtänyt väärin reitin. Onneksi Kimmo oli hereillä ja muisti oikean suunnan määränpäähän. Lähdimme kävelemään kohti Hietaniemeä Ooperalta jokseenkin loskaisessa kelissä, mutta auringon paisteessa. Kävelimme hietsun uimarannan ohitse joka on tähän vuoden aikaan sangen hiljainen. Seuraavaksi kävelimme eteenpäin asfaltti tietä pitkin ja näimme paljon veneitä, jotka odottivat kesää ja vesille pääsyä. Kohta kun jatkoimme veneiltä eteenpäin rantaa pitkin verkkokalvoillemme piirtyi kuva hienosta putkirykelmästä, joka paremmin tunnettaan nimellä Sibelius monumentti. Saavuttuamme Monumentille tajusimme että tässähän on myös toinen patsas joka esitti itse Sibeliuksen naamaa. Tanyan mielipide patsaista oli lyhyesti ja ytimekkäästi: Hienoja ovat. Kimmo on käynyt jo nuorilla päivillään näillä patsailla, olihan hän ollut tovin viereisessä lastenlinnan sairaalassa. Kimmo ei muista enää kuinka vanha hän tuohon aikaan oli, mutta patsaat ovat jääneet mieleen, ja olivat tuttuja. Kimmon mielestä patsaat olivat ihan hienoja myös ja hän koki niiden näkemisen nostalgisena. Oleskellimme patsailla tovin kunnes lähdimme takaisin Lyhtyyn nauttiimaan ruokaa, koska Tanya sanoi että hänellä alkaa olla kova nälkä.